Katja Tähjä: Paperittomat ja karkotetut

Katja Tähjä: Paperittomat ja karkotetut

Teksti: Outi Korhonen

Katja_Ta¦êhja¦ê_2009_Paperittomat0001
Paperiton Giuliano Haddad, 49, sai asunnon tukholmalaisten aktivistien kommuunista. “Nämä tuntemattomat ihmiset pitävät minusta parempaa huolta kuin sukulaiset ja vanhat ystävät”, Guliano sanoi. Paperittomat-sarjasta, 2009. Kuva Katja Tähjä, kuvateksti Kaisa Viitanen.

KATJA TÄHJÄ on valokuvannut vuosien ajan näkymättömiä siirtolaisia kuvajournalistissa projekteissa, jotka hän on tehnyt yhdessä toimittaja Kaisa Viitasen kanssa. Vuonna 2010 ilmestynyt Paperittomat-kirja ja aiheeseen liittyvät näyttelyt kertoivat paperittomien siirtolaisten elämästä eri puolilla Eurooppaa. Karkotetut-sarjan kuvat kertovat tilanteista, joihin Euroopan ulkopuolelle karkotetut ihmiset päätyvät.

Paperittomat-kirjan valokuvat ja tekstit toivat näkyville ihmiset, jotka joutuvat elämään piilossa ja ilman oikeuksia, joita usein pidämme itsestäänselvyyksinä. Minämuotoiset tarinat ja kuvattavien ehdoilla otetut kuvat antavat mahdollisuuden kuulla ihmisten omia kokemuksia tilanteesta, jossa rangaistuksen tai palautuksen pelossa on pakko pysyä äänettömänä ja näkymättömänä. Moni kuvissa esiintyvistä ihmisistä onkin kuvattu niin, että kasvoja ei voi tunnistaa ja suuri osa heistä esiintyy teksteissä nimimerkeillä. Projektin ympärille kasvoi näyttelyitä, teatteriesityksiä ja ääniteoksia, joita toteuttivat tekijäparin lisäksi monet muut asiasta kiinnostuneet. Ne toivat eri keinoin esiin ilman virallista statusta elävien ihmisten tilanteen muistuttaen siitä, että oleskeluluvan tai matkustusasiakirjojen puute ei tee ihmisestä laitonta.

Paperittomuuteen on monenlaisia syitä

Syyt, jotka ovat pakottaneet ihmiset piileskelevään elämään Euroopassa, vaihtelevat. Paperittomaksi voi päätyä esimerkiksi oleskeluluvan umpeuduttua tai siksi, ettei tulija alun perinkään ole saanut oleskelulupaa tai turvapaikkaa. Perheenyhdistämisen perusteella saatu viisumi voi raueta, jos avioliitto päättyy eroon; opiskeluviisumi, jos riittävästi opintoviikkoja ei kerry; työviisumi raukeaa jos työ päättyy. Suoranaisen ihmiskaupan ja lakisäädösten ehdot täyttävän maahantulon välillä on myös pitkä liukuma erilaisia tilanteita. Lähtijälle on saatettu luvata työpaikka ja asunto Euroopassa, mutta asia on järjestetty niin, että tulijat jäävät ilman oleskelulupaa ja lainsuojattomaan asemaan yhteiskunnan ulkopuolelle. Opiskeluun, työhön tai perheenyhdistämiseen perustuva oleskelulupa täytyy yleensä hankkia jo ennen Eurooppaan saapumista, joten tilanteen korjaaminen jälkeenpäin on usein hyvin vaikeaa. Oman maassaolon laittomuus selviää usein tulijalle vasta Euroopassa.

Paperittomien kohtelu vaihtelee eri Euroopan maissa. Maakohtaisten lainsäädännöllisten erojen lisäksi ratkaisevan tärkeää paperittoman elämässä on se, miten yksittäiset ihmiset suhtautuvat heihin. Kirjan tekijät painottavat, että jokainen voi miettiä, miten kohtaisi ihmisen, joka joutuu elämään kiinnijäämisen pelossa, usein vailla mahdollisuutta esimerkiksi terveydenhuoltoon, lasten koulutukseen tai lain suojaan. Se, millaisia kuvia ja tekstejä tästä aihepiiristä olemme kohdanneet, vaikuttaa siihen, kohtaammeko vai väistämmekö todellisuuden, joka ei ole osa omaa arkea.

Katja Tähjä, mikä on tärkein tällä hetkellä käynnissä oleva projektisi?  ”Karkotetut-kirjan loppuunsaattaminen ja sen julkaisuun liittyvän kaupunkitapahtuman suunnittelu. Järjestämme kaupunkitapahtuman, jossa karkotuksia käsitellään monesta näkökulmasta. Suunnitteilla on mm. Helsingin yliopistolle tuleva luentosarja aiheesta, karkotuksiin ja löyhästi kirjaamme pohjautuva dokumenttiteatteriesitys, dokkari-illat ja siirtolaisten itse kertomat kokemukset karkotuksista tai säilöstä.”

Millä perusteella olet valinnut Poliittisen valokuvan festivaalin Kotimaa -näyttelyyn tulevat kuvat?

”Näyttelyyn tulee kuvia paperittomista ja karkotetuista siirtolaisesta, kahdesta pitkäaikaisesta projektista, jotka tein yhdessä toimittaja Kaisa Viitasen kanssa. Ne liittyvät yhteen siten, että paperittomien yksi suurimmista peloista on kiinnijääminen ja karkotus kotimaahan. Kuvat toimivat yhdessä tekstin kanssa.”

Mitä ajattelet Poliittisen valokuvan festivaalin kotimaa-teemasta? Mitä sana ’kotimaa’ merkitsee sinulle ja miten valokuvasi suhtautuvat kotimaan käsitteeseen?

”Kuvaamiltani paperittomilta on evätty mahdollisuus kuulua sinne, minne he haluaisivat. Joko maahan, josta he lähtivät tai maahan, jonne he saapuivat. Kumpikaan paikka ei ole koti. He elävät välitilassa, lainattua aikaa. Sama koskee karkotettuja, astetta monimutkaisemmalla tavalla: he jättivät kotimaansa ja saapuivat Eurooppaan, joka hylkäsi heidät. Heidät pakkopalautettiin maahan, joka on jo vieras, joskus jopa vaarallinen. He eivät kuulu sinnekään, oma yhteisö hylkii heitä tai läheisiä ei enää ole siellä. Tai he itse muuttuivat matkalla niin, etteivät tunne kuuluvansa maahan, josta lähtivät.”

Minkä ohjeen antaisit meille kaikille tämän hetken pakolaistilanteen kohtaamiseen?

”Tutustukaa ihmisiin. Ihmisiä motivoivat lopulta hyvin samanlaiset asiat. Me kaikki haluamme turvaa, mielekästä työtä, leipää pöytään ja lapsillemme mahdollisuuden koulutukseen ja hyvään elämään. Ei se ole sen kummempaa. Ihmisyyteen kuuluu näiden asioiden tavoittelu, olipa se vaikeaa tai ei. Muuttoliike ei lakkaa niin kauan kuin maailmassa on epätasa-arvoa. Jos ainoa vaihtoehto on päästä siihen käsiksi riskeeraamalla henkensä, se käytetään, sillä se on sentään mahdollisuus siellä missä mahdollisuuksia ei ole. Me Euroopassa nimesimme kriisiksi sen, mikä on ihmiselle luontaista. Sallittua meille, mutta ei heille, ja me annamme heidän hukkua rannoillemme.”

***

Lisätietoja valokuvaajasta: www.katjatahja.com

Lisätietoa Paperittomat-projektista: www.undocumentedlives.com
Lisätietoa Karkotetut-projektista: www.karkotetut.com

Vapaa liikkuvuus -järjestö ajaa paperittomien ihmisoikeuksia: www.vapaaliikkuvuus.net
Tietoa paperittomien oikeuksista Suomessa: www.paperittomat.fi