Iiris Heikka

Iiris Heikka

Valokuvallani tahdon asettaa katsojan pohtimaan sitä, mitä oikeasti tarvitaan ja mitä ei, mikä on Suomelle hyväksi ja mikä ei.

Pystyyn kuollutta ei mikään pelasta. Laho puu on laho pyy, pystyyn kuollut on pystyyn kuollut. Vähän kuin perussuomalaisten koko arvomaailma, päästäisivät jo irti tyttö-poika-potaskastaan.

Mitä tulee huonekasveihin; jos kasville ei anneta ruukkua, ei sen elinikä ole kovin pitkä. Kyllä kasvi pystyssä pysyy, mutta ei se enää elossa ole. Vähän kuin politiikka Suomessa vuonna 2016.

Kuunnelkaa siis nuoria, ovat vielä elossa. Kaikki me tarvitsemme omanlaisiamme ruukkuja kasvaaksemme yksilöinä. Muuten kaikki kastelu menee hukkaan, vesi valuu viemäriin. Krhm, opintotuki, krhm, näpit irti siitä kiitos! Ja jos ei osaa kastella itse, ei ole rikos pyytää apua muilta.

Perus ei ole aina se paras. Perussuomalaiset yrittävät väen väkisin pitää kiinni takapajuisista arvoista, jotka eivät jätä tarpeeksi tilaa Suomen positiiviselle muutokselle. Niin kauan kun pelkäämme muutosta, uudistumista, joka muuten on väistämätöntä, olisi viisaampaa suhtautua siihen alun alkaen suopeammin, terveen uteliaasti.

Taustalla erikoisen värisiä pihvitomaatteja vaanimassa: Värikkäät, mielenkiintoiset ja paremmat ajat ovat jo kulman takana, vaanimassa lahopuun katveessa odottaen ekologista sukkessiota.

Uusi aika on alkamassa, reippaan rohkeasti sitä kohti! Väriä elämään! Tyttöpoikia ja poikatyttöjä, maahanmuuttajia ja maastamuuttajia, kiitos!

  • Perus ei aina ole paras. Väriä elämään! Kuva: Iiris Heikka