Vuosi vaaleista – Missä mennään, Suomi?

Vuosi vaaleista – Missä mennään, Suomi?

#vuosivaaleista

Vuosi vaaleista – missä mennään Suomi?

Tiistaina 19.4. 2016 on kulunut tasan vuosi eduskunta­vaaleista, joissa Suomen kansa äänesti valtaan nykyiset poliittiset päättäjät. Mikä on Suomen henkinen ja yhteiskunnallinen tila huhti­kuussa 2016?

Miten tätä tilannetta voi kuvata?
Poliittisen valokuvan festivaali kutsui joukon valokuvaajia ja taiteilijoita ideoimaan ja toteuttamaan kuvan, joka heidän mielestään kertoo Suomen tilasta ja siitä, missä nyt mennään Suomi.

Hanke on osa Poliittisen valokuvan festivaalia 2016 ja toteutettu yhteistyössä Häiriköt-päämajan sekä Suomen valokuvataiteen museon kanssa.

Valokuvat ovat esillä 19.4.– 3.5.2016 vaali­juliste­telineissä Helsingin keskustassa seuraavissa kohteissa:

Itämerenkatu, Ruoholahti
Salomonkatu, Kamppi
Postikatu, Kluuvi
Siltasaarenkatu, Hakaniemi
Vaasanaukio, Sörnäinen

Mukana valokuvaajat/taiteilijat:
Stefan Bremer
Iiris Heikka
Sara Hornig,
Tuomas Linna
Sami Parkkinen
Miikka Pirinen,
Perttu Saksa
Sanni Seppo
Adolfo Vera.
Häiriköt-päämaja:
(Jani Leinonen ja Jari Tamminen) & Harro Koskinen
Tärähtäneet Ämmät:
(Katriina Haikala ja Vilma Metteri)

Stefan Bremer

Haluan kiinnittää huomiota positiiviseen ajatteluun, ja työskennellä sen kautta. Lähtökohta kaikelle rakentavalle ajattelulle on suvaitsevaisuus ja haluan kommentoida yhteiskuntaa sen kautta. Suvaitsevaisuutta tarvitaan kaikkialla. Suvaitsevaisen ajattelun pitäisi lähteä ruohonjuuritasolta. Sitä pitäisi opettaa jo lapsille.

  • tolerans tolerance tolerancia tolleranza tolerantie toleranta tolerancija tolérance tolerantnost toléranz tolérante tolerancja tolerans tolerance tolerancia tolleranza tolerantie toleranta tolerancija tolérance tolerantnost toléranz tolérante tolerancja tolerans tolerance tolerancia tolleranza tolerantie toleranta tolerancija tolérance tolerantnost toléranz tolérante tolera... Kuva: Stefan Bremer

Iiris Heikka

Valokuvallani tahdon asettaa katsojan pohtimaan sitä, mitä oikeasti tarvitaan ja mitä ei, mikä on Suomelle hyväksi ja mikä ei.

Pystyyn kuollutta ei mikään pelasta. Laho puu on laho pyy, pystyyn kuollut on pystyyn kuollut. Vähän kuin perussuomalaisten koko arvomaailma, päästäisivät jo irti tyttö-poika-potaskastaan.

Mitä tulee huonekasveihin; jos kasville ei anneta ruukkua, ei sen elinikä ole kovin pitkä. Kyllä kasvi pystyssä pysyy, mutta ei se enää elossa ole. Vähän kuin politiikka Suomessa vuonna 2016.

Kuunnelkaa siis nuoria, ovat vielä elossa. Kaikki me tarvitsemme omanlaisiamme ruukkuja kasvaaksemme yksilöinä. Muuten kaikki kastelu menee hukkaan, vesi valuu viemäriin. Krhm, opintotuki, krhm, näpit irti siitä kiitos! Ja jos ei osaa kastella itse, ei ole rikos pyytää apua muilta.

Perus ei ole aina se paras. Perussuomalaiset yrittävät väen väkisin pitää kiinni takapajuisista arvoista, jotka eivät jätä tarpeeksi tilaa Suomen positiiviselle muutokselle. Niin kauan kun pelkäämme muutosta, uudistumista, joka muuten on väistämätöntä, olisi viisaampaa suhtautua siihen alun alkaen suopeammin, terveen uteliaasti.

Taustalla erikoisen värisiä pihvitomaatteja vaanimassa: Värikkäät, mielenkiintoiset ja paremmat ajat ovat jo kulman takana, vaanimassa lahopuun katveessa odottaen ekologista sukkessiota.

Uusi aika on alkamassa, reippaan rohkeasti sitä kohti! Väriä elämään! Tyttöpoikia ja poikatyttöjä, maahanmuuttajia ja maastamuuttajia, kiitos!

  • Perus ei aina ole paras. Väriä elämään! Kuva: Iiris Heikka

Sara Hornig

Tällä hetkellä saamme jatkuvasti kuulla miten huonosti meillä Suomessa menee ja miten tilanne vain pahenee. Negatiiviset asiat saavat suurimman painoarvon mediassa. Nykyinen ilmapiiri lamaannuttaa. Millaista todellisuutta rakennamme tällä mentaliteetilla? Miten suunta voi kääntyä, jos päällimmäinen tunne on toivottomuus?

Vapaaehtoistyön, kaikenlaisen muiden auttamisen ja välittämisen merkitys on valtava, etenkin näinä aikoina. Kun tekee jotain konkreettista, voi tuntea olevansa osa muutosta parempaan.

Synkässä tilanteessa pitäisi osata katsoa eteenpäin. Pelkkä valittaminen on liian helppoa. Millaista tulevaisuutta kohti haluamme mennä ja mitä voimme tehdä sen hyväksi?

  • Muistutus siitä, mikä pitää inhimillisyytemme pinnalla. Kuva: Sara Hornig

Häiriköt-päämaja

Häiriköt-päämaja

Saitko mitä tilasit?
Populismiin liittyy aina voimakkaana kansan ja sen kollektiivisten traditioiden ihannointi… …Populismi on aina hyvin nationalistista. –Timo Soini 1988
Kuva: Harro Koskinen, Jani Leinonen, Jari Tamminen

Lukiessani Soinin vuonna 1988 valmistunutta gradua, panin merkille, että teksti on sujuvaa ja sivulauseitakin osataan käyttää. Poissaolollaan loistavat Soinin Plokissaan viljelemät yksinäiset päälauseet, jotka vaikuttavat lähinnä katkokävelyltä gradun tekstin rinnalla. Liekö sitten Soini kokee tarpeelliseksi häivyttää akateemisen koulutuksensa, vaikka maisterisjätkäydestään tykkää ajoittain muistutellakin. –Jari Tamminen

Suomi epäkuntoon
Koulutuksesta ei leikata, not.
Kuva: Jani Leinonen, Jari Tamminen

Kohtaan joka päivä sosiaalisessa mediassa pääministerimme poseeraamassa Opintotukea ei heikennetä -kyltin kanssa. Lähes päivittäin saan myös lukea mediasta koulutus- ja opintotukileikkauksiin liittyviä uutisia sekä yliopistojen kurjistamisesta samalla, kun mielessäni pyörii pääministerin kaiken maailman dosentit -letkautus.
Taustamusiikkina tuolle ajatukselle raikaa se keskustan Suomi kuntoon -vaalirenkutus. Helsingin yliopiston päärakennuksen lipputankoon iskevä salama on dramaattinen elementti, mutta jää tuhovoimassaan jälkeen pääministeri Sipilästä. –Jari Tamminen

Hyvin suunniteltu on puoliksi kierretty
Suomi menettää vuosittain miljardien eurojen verotulot yritysten aggresiivisen verosuunnittelun ja suoranaisen veronkierron seurauksena. Samalla maamme hallitus haluaa edesauttaa voittojen piilottamista hallintarekiesterien taakse.
Kuva: Jani Leinonen, Jari Tamminen

Melkoisen moni yllättyi, kun kokoomusta likellä ollut Anne Berner asettui viime tingassa vaaleissa ehdolle keskustan listoilla. Liekö tullut parempi tarjous keskustalta ja kyllähän se ministeriposti napsahtikin politiikan ensikertalaiselle. Hyvin optimoitu, voisi monia sanoa.
Optimoimisesta on puhuttu viime aikoina myös talouskysymyksiin liittyen, eivätkä nämäkään keskustelut ole sujuneet ilman Bernerin nimen mainitsemista. SSS-hallitus on jatkanut edeltäjiensä aloittamaa hallintarekisteröinnin ajamista. Meno on ollut jopa vimmattua. Siinäkin vaiheessa, kun hallintarekisteröinnin on vannottu olevan kuollut ja kuopattu, on se palannut kuin epäkuolleet Walking Deadissa konsanaan. Samalla, kun valtio menettää miljardeja aggressiivisen verosuunnittelun ja suoranaisen veronkierron seurauksena, hallitus tuntuu tekevän kaikkensa edistääkseen moista toimintaa. –Jari Tamminen

Sinun asiallasi
FANTASTISIN TIIMI
FANTASTISIMMAT KIERROSAJAT
FANTASTISIMMAT SPONSORIT
Kuva: Jani Leinonen, Jari Tamminen

Valtionvarainministeri Stubb tulee hyvinkin mahdollisesti jäämään historiaan eniten numeroiden kanssa koheltaneena valtionvarainministereistä. Wattbikellä politiikan huipulla polkeneen Alexander Stubbin ura on ajoittunut myös kiinnostavaan vaiheeseen vaalirahoituksen suhteen: vaalirahoituksesta on puhuttua vuodesta toiseen ja samalla on pohdittu, kenen äänellä poliitikot lopulta puhuvat.
Järjestäen vaaleissa isoimpia ja kalleimpia kampanjoita läpivetänyt ministeri Stubb ei ole tahraantunut Kehittyvien maakuntien Suomen sotkuissa tai muissakaan rahoitusskandaaleissa. Rahaa on on silti Stubbin ja kokoomuksen vaalikirstuun valunut ja oheisessa kuvassa pieni otos kampanjoinnin maksaneista tahoista. Urheilukisoissa voittajien on tapana hymyillä sponsorit nimeävien kankaiden edessä. Tätä samaa käytäntöä soisi noudatettavan myös politiikassa – sen lauluja laulat, kenen leipää syöt. –Jari Tamminen

  • Populismiin liittyy aina voimakkaana kansan ja sen kollektiivisten traditioiden ihannointi... ...Populismi on aina hyvin nationalistista. –Timo Soini 1988 Kuva: Harro Koskinen, Jani Leinonen, Jari Tamminen

Tuomas Linna

Karkasin laitoksesta.
En ollut siellä vanhempien vuoksi vaan pahan oloni.
Olin tarha- ja koulukiusattu, samanikäiset piti mua omituisena.

Olin yksin. Yritin puhua, mutta kaikki sivuutti.

Kukaan ei koskaan pysähtynyt.
Kukaan ei kysynyt: miten voin tai mitä mulle kuuluu.
Sanottiin, että mun pitää painua muualle.

Kukaan ulkopuolinen ei nähnyt mua.
Kukaan ei kuunnellut, eikä ymmärtänyt.
Itkin kun kukaan ei auttanut.

Olin sukkasiltaan. Pakkasella. Nukuin roskalaatikossa.

Ei lasta saa jättää yksin, vaikka se haluaisi.

Mieti, että sun 12-vuotias tytär karkaa:
haluaisitko, että hän saisi apua vai haluaisitko, että kaikki kulkisi hänen ohi?

– 12-vuotias tyttö, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

  • 12-vuotias tyttö, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto. Kuva: Tuomas Linna

Sami Parkkinen

Suomi kuplassa. Turvassa.

  • Suomi kuplassa. Turvassa. Kuva: Sami Parkkinen

Miikka Pirinen

Pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelman tavoitteita 27.5.2015:
”Suomalaiset voivat paremmin ja kokevat pärjäävänsä erilaisissa elämäntilanteissa. Jokainen ihminen kokee voivansa vaikuttaa, tehdä valintoja ja ottaa vastuuta. Meillä on vahva yhteenkuuluvuuden tunne. Kunnioitamme toisiamme. Yhteiskunnassamme vallitsee luottamus.”

Halusin puhua paskapuheesta. Minusta tuntuu, että Suomessa on yhä sallitumpaa puhua paskaa. Valehdella. Vääristellä. Huudella. Sanoa yhtä ja tehdä toista. Esimerkkiä antaa maamme hallitus, jonka arvot puheen ja käytännön välillä ovat täysin vastakkaiset. Puhutaan puolesta ja toimitaan vastaan. Hallitusohjelman väite siitä, että olisimme kehittämässä Suomea, jossa vallitsee yhteenkuuluvuuden tunne ja luottamus, on absurdiudessaan naurettava.

Kuvassa esiintyvä Ari on keski-ikänsä ylittänyt mielenterveyskuntoutuja, joka on elänyt yli puolet elämästään sairaseläkkeellä eri hoitokodeissa. Arin katse paljastaa hallituksen bluffin. Hän ei tunne vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Hänellä ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa. Hän
ei voi paremmin kuin kahdeksan vuotta sitten, jolloin tapasin hänet ensikerran. Päinvastoin.

Pohdin pitkään minkälaisen roolin haluan valokuvaajana ottaa Vuosi vaaleista -projektissa. On järkyttävän suuri määrä asioita, joita haluaisin kommentoida eri keinoja ja lähestymistapoja hyödyntäen. Päädyin siihen, että kuvajournalistina haluan keskustella nimenomaan kuvajournalismin keinoin.

  • Suomalaiset voivat paremmin ja kokevat pärjäävänsä erilaisissa elämäntilanteissa. Jokainen ihminen kokee voivansa vaikuttaa, tehdä valintoja ja ottaa vastuuta. Meillä on vahva yhteenkuuluvuuden tunne. Kunnioitamme toisiamme. Yhteiskunnassamme vallitsee luottamus. – Juha Sipilän hallitusohjelmasta 27.5.2015 Kuva: Miikka Pirinen

Perttu Saksa

Omaksi Kuvakseen (2016)

Suomalainen yhteiskunta ja arvomaailma ovat muuttuneet suuresti eduskuntavaalien 2015 jälkeen. Suomea ajetaan kiihtyvällä tahdilla kohti luokkayhteiskuntaa ja kovempia arvoja.

Vaalitilaisuuksissa keskustapuolueen puheenjohtaja, nykyinen pääministeri Juha Sipilä haastatteli itseään esittävää vahanukkea, omaa kuvaansa, jolle oli myös itse nauhoittanut kaiuttimesta kuuluvat vastaukset valmiiksi.

Katsoessani Sipilän vahakuvaa, kysyn itseltäni, mitä Sipilän vahanukke kertoo miehestä ja puolueesta, joka vuonna 2015 asettaa esille puhuvan vahanuken omana kuvanaan? Mitä haluaisin Sipilän kysyvän itseltään pääministeriksi valtaannousun jälkeen?

  • Omaksi kuvakseen. Kuva: Perttu Saksa

Sanni Seppo

Vuosi sitten vaalien tuloksen selvittyä en vielä ollut kovin järkyttynyt. Ajattelin vain, että tuleepa taas hallitus, jonka monet päätökset suututtavat, mutta niiden kanssa eletään. Ei politiikka minua niin paljon kosketa. Kuinka väärässä olinkaan. Tässä nykyisessä SSS koplassa on jotakin erityisen karmaisevaa, se hallitsee manipuloivan retoriikan käytön loistavasti, mutta on Suomen itsenäisyyden historian sivistymättömin hallitus. Ikään kuin Mordorin paha voima olisi ottanut vallan, enkä voi enää olla hiljaa.

Vai olisiko vähemmän ahdistavaa verrata hölmöläisiin? Hölmöläiset koettivat kantaa ikkunattomaan taloon valoa säkeissä. Viimein he keksivät kaataa yhden seinän, sitten toisen ja kolmannenkin. Valoa tuli, mutta taloa ei enää ollut.

Hallitus osaa taitavasti hokea mantraa ikävien leikkausten välttämättömyydestä ilman minkäänlaista ymmärrystä leikkauslistojen todellisista vaikutuksista ja kustannuksista. Hyvinvointivaltio, tulonsiirrot, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus, yhteinen päämäärä… vielä vuosi sitten ne olivat tavoitteita. Sadan vuoden itsenäisyyden aikana maahamme rakennettu henkinen pääoma ja yhteinen arvomaailma tuhotaan tämän hallituksen toimesta hyvin nopeasti. Kaikki leikataan lihoiksi, kohta Suomineito on enää vaalenneita luita kaluttavaksi.

Kuitenkin minusta tuntui, että on toinen seikka, joka vaatii vielä enemmän huomiota ja keskustelua.

Ikäviä ratkaisuja perustellaan usein sillä, että emme voi jättää tuleville sukupolville suurta velkaa. Taloudessa velka kuitenkin on osa rahan kiertoa, se on vain numeroita ja sopimuksia. On velkaa joka on hyvin paljon vakavampaa, jonka maksukyvyttömyys voi olla kohtalokas koko ihmiskunnalle. Tämä velka on sukupuuttovelka. Sukupuuttovelalla tarkoitetaan niiden lajien lukumäärää, joiden ennustetaan kuolevan tulevina vuosina sukupuuttoon jo tapahtuneen ympäristömuutoksen seurauksena. Suomen metsien sukupuuttovelan suuruutta ei ole tarkalleen tutkittu, arviolta se on 1000-2000 lajia. Tämän velan maksuun ei ole enää paljoa aikaa.

Lajien monimuotoisuus hupenee maailmassa hälyttävää vauhtia, eikä sen seurauksia tunneta tarkalleen. Meidän hallituksemme kiihkeä tavoite on ottaa maksimaalinen aineellinen hyöty luonnosta ja poistaa kaikki mahdollinen elinkeinoja rajoittava ja ympäristön tilaa turvaava säätely. Hallitus toimii kuin vauhkoontunut lauma, joka ahneuksissaan ja tyhmyydessään ajaa meitä kohti edessä olevaa jyrkännettä. Vauhti olisi pysäytettävä nopeasti, säädettävä uusi metsähallituslaki, jonka ensisijainen tarkoitus olisi sukupuuttovelan maksu ja luonnon elinvoiman palauttaminen. Rahaa ja osakesalkkuja on vaikea syödä. Luonnosta me olemme viimekädessä riippuvaisia. Ilman sen yksinkertaisen viisauden ymmärtämistä viemme elinmahdollisuudet tulevilta sukupolvilta.

Tärähtäneet ämmät

Tärähtäneet ämmät
Katriina Haikala ja Vilma Metteri

Kiitos 2015-2016. Onnea Suomi.
Oikealta puhaltaa.
ihmisen uloste, kermavaahto, kynttilä, sokerikuorrute, minttugeeli, sokerirae

Valokuva esittää eduskuntavaalien yksivuotissynttäreiden syntymäpäiväleivosta.
Leivos on koristeltu sinisen ja valkoisen väreillä, kynttilän liekki on taipunut, oikealta puhaltaa.

Kuvassa esitetyn koristellun puheen voi nähdä suorana viittauksena vaalimainontaan. Vaikka mainoksen olemukseen kuuluu, että se on koristelu versio totuudesta, silti mainoskaan ei saa antaa täysin väärää tietoa tuotteesta. Ei edes vaalimainos.

Leivos muistuttaa siitä, että vaalien alla tehdyt vaalilupaukset ovat paljastuneet puffeiksi. Erityisesti koulutusleikkaukset suututtavat. Jos ajatellaan hyvinvointivaltiota ja sitä, että hyvinvointivaltion tulisi pitää huolta koulutuksesta ja yhteiskunnan heikommista, ennen vaaleja annetut lupaukset ovat käytännössä osoittautuneet pelkäksi koristelluksi puheeksi.

  • Kiitos 2015-2016. Onnea Suomi. Oikealta puhaltaa. Ihmisen uloste, kermavaahto, kynttilä, sokerikuorrute, minttugeeli, sokerirae. Kuva: Katriina Haikala ja Vilma Metteri

Adolfo Vera

Pakolaisten tulo Suomeen on ollut viime aikoina paljon esillä. Se on synnyttänyt vastakkainasettelua niiden välillä, jotka vastustavat ja puolustavat sitä. Vastustus on saanut aikaan negatiivista ilmapiiriä, pelon ilmapiiriä. Se on luonut ihmisille myös ennakkoluuloja. Kun ennakkoluulot ovat liian vahvat, et pysty kommunikoimaan toisen kanssa. Medialla on suuri vastuu siinä, miten se muokkaa yhteisön ilmapiiriä ja ennakkoasenteita.

  • Vapaus, veljeys ja tasa-arvo. Kuva: Adolfo Vera