Logo
Taustakuva:© Francesca Todde / Contrasto from the series A Sensitive Education
Taustakuva:© Francesca Todde / Contrasto from the series A Sensitive Education

Tekstit

Camille Auer: Luonto ei ole hetero – Ajatuksia suokukoista, sukupuolesta ja seksuaalisuudesta

Camille Auer: Luonto ei ole hetero – Ajatuksia suokukoista, sukupuolesta ja seksuaalisuudesta



Törmäsin suokukkoihin viime keväänä Suomen Luonto -lehden kevään ilmiöitä käsittelevässä jutussa.1 Teksti käsittelee suokukkojen soidinmenoja, ja siitä käy rivien välistä ilmi, ettei suokukkojen sukupuoli ole selkeän kaksijakoinen. Asia esitellään lehdessä niin, että on yhdenlaisia naaraita ja kolmenlaisia koiraita. Kiinnostukseni heräsi. Voiko asia olla näin yksinkertainen? Onko suokukoilla itse asiassa neljä sukupuolta? Miksi lajit jaetaan aina kahteen sukupuoleen, vaikka lajeilla olisi selkeästi useampia sukupuolen fenotyyppejä eli ilmenemismuotoja?

Törmäsin suokukkoihin viime keväänä Suomen Luonto -lehden kevään ilmiöitä käsittelevässä jutussa.1 Teksti käsittelee suokukkojen soidinmenoja, ja siitä käy rivien välistä ilmi, ettei suokukkojen sukupuoli ole selkeän kaksijakoinen. Asia esitellään lehdessä niin, että on yhdenlaisia naaraita ja kolmenlaisia koiraita. Kiinnostukseni heräsi. Voiko asia olla näin yksinkertainen? Onko suokukoilla itse asiassa neljä sukupuolta? Miksi lajit jaetaan aina kahteen sukupuoleen, vaikka lajeilla olisi selkeästi useampia sukupuolen fenotyyppejä eli ilmenemismuotoja?



Samaan aikaan tein yhdessä Teo Ala-Ruonan ja Even Minnin kanssa taustatutkimusta esitystaideprojekti Deep Time Transia varten ja opiskelin aktiivisesti queer-ekologiaa.2 Projekti tarkastelee evoluutiota transfeministisestä näkökulmasta.3 Vietimme työryhmän kanssa kesällä kaksi viikkoa Saaren kartanon residenssissä. Kartano sijaitsee Mietoisissa, ja sen lähellä on lintutorneja, joista on mahdollista seurata suokukkojen muuttoa. Torneissa on infotauluja eri lintulajeista, myös suokukoista, joten asia nousi puheeksi. Perehdyin suokukkoihin lisää ja pidin työryhmälle aiheesta spontaanin esitelmän, johon tämä teksti perustuu.

Tämä on ensimmäinen yritykseni soveltaa queer-ekologista ajattelua suokukkoja koskevan journalismin diskurssianalyysiin. En ole biologi eikä minulla ole tieteellistä koulutusta, mutta kirjoittajana ja taiteilijana koen, että minun on mahdollista tuoda asioita yhteen tavalla, joka saa aikaan liikahduksia ajattelussa ja olemisessa. Tämä suokukkoja ja niihin liittyvää journalismia käsittelevä teksti ei ole pyrkimys tieteelliseen selontekoon. Sen sijaan tämä on ehdotus tarkkailla suokukkojen moninaisen sukupuolijärjestelmän valossa luontoon liitettyjä cisheteronormatiivisia perusoletuksia.4Cisheteronormatiivisuus” tarkoittaa normistoa, jossa ilmiöt tulkitaan cissukupuolista ja heteroseksuaalista subjektia vasten, usein niin, että muunlaiset olemisen muodot nähdään vahinkoina ja poikkeamina, eikä itsessään tärkeinä ilmiöinä.


Suokukkojen sukupuolesta


Suokukot ovat kahlaajalintuja, jotka talvehtivat Afrikassa ja Intiassa. Toukokuun alussa ne muuttavat Pohjois-Eurooppaan pesimään, myös Suomeen. Antti Halkka kirjoittaa Suomen Luonnossa:

"Kenen geenit siirtyvät seuraavalle sukupolvelle? Sen suokukot selvittävät turnajaisilla. Limingan niityt ja monet muut pohjoisen Suomen aukeat saavat toimia näyttämöinä rituaalisissa taisteluissa. Naaraat kiertävät koiraiden turnajaisryhmiä, joiden ytimessä ovat reviirikoiraat, jotka ovat monesti olleet paikalla myös edellisenä vuonna. Turnajaisten aikaan suokukkokoiraat ovat kirjavan röyhelöisiä. Toinen toistaan näyttävämmät kaulukset ja korvatöyhdöt häviävät myöhemmin kesällä.5

Mitä tarkoittavat koiras ja naaras? Biologiassa sukupuoli määrittyy yksinkertaisesti niin, että uroksilla on pieniä sukusoluja, naarailla suuria.6 Sukusolujen koko ei suoraan vaikuta mihinkään muihin ominaisuuksiin. Sukusolujen normatiivinen sukupuolittaminen on yleistä. Esimerkiksi Suomen Luonnossa puhutaan emistä ja heteistä ”poikakukkina ja tyttökukkina”.7 Palaan myöhemmin sukusolujen sukupuolittavaan arvottamiseen liittyvään problematiikkaan.

Vajaa viidennes koiraista on valkokauluksisia. Niitä sanotaan satelliiteiksi, sillä ne ovat erikoistuneet seuraamaan tilannetta sivusta. Ne nappaavat nopean parittelumahdollisuuden, kun naaras on pariutumishalukas ja kentällä vallitsee kiihkeä hämminki. (...) Reviirikoiras sietää satelliittikoiraita, koska niiden läsnäolo houkuttelee naaraita paikalle.”8

Kaikki erilaiset suokukot harrastavat seksiä keskenään.9 Epäilen, että reviirikukot eivät ainoastaan siedä satelliitteja vaan haluavat niiden seuraa. Reviiri- ja satelliittikukot viettävät aikaa keskenään myös soidinajan ulkopuolella.

Jo aiemmin paljastui, että suokukkokoirailla on vielä kolmaskin geneettisesti määräytynyt koiraan tyyppi. Noin prosentti koiraista näyttää naarailta, vaikka ovatkin koiraita. Ne hiippailevat muka naaraina turnajaispaikalla. “Naaraiden” kivekset ovat 2,5 kertaa niin suuret kuin normikoiraan. Joskus ne pääsevät sopivassa tilanteessa parittelemaan, ja noin prosentti Suomesta poistuvista nuorista koiraista on näitä naaraan matkijoita.”10

Käytän tästä suokukkotyypistä sen englanninkielistä nimitystä faeder, koska koen termin ”valenaaras” tai muut vastaavat ongelmalliseksi. On epäselvää, tietävätkö suokukot faedereiden olevan niin kutsuttuja koiraita. Joissain lähteissä arvellaan, että tietävät, koska homoseksuaalisiksi määritellyissä akteissa faederit ovat yhtä usein ”päällä” kuin satelliitti- ja reviirikukot. Toisaalla sanotaan, että naaraat eivät koskaan astu koiraita. Faedereiden erottaminen naaraista on kuitenkin mahdotonta etäältä, joten itselleni jää epäselväksi tämän tiedon luotettavuus.

Matkiminen edellyttää tietoista toimintaa. Suokukkojen lisääntymiskäyttäytyminen ja ulkonäkö määräytyvät tutkitusti geneettisesti.11Hiippailevat muka naaraina” ja “naaraan matkijat” ovat arvolatautuneita ja inhimillistäviä ilmaisuja, jotka tuovat mieleen transnaisiin kohdistuvat negatiiviset asenteet. Faederit toimivat muiden suokukkojen joukossa omina itseinään. Ne eivät ole valinneet ulkoasuaan. ”Naaraan näköisiä” koiraiksi määriteltyjä yksilöitä esiintyy myös ruskosuohaukoissa. Tässä ilmenee niin kutsuttu kulttuurinen bumerangi, jossa heijastetaan ihmisiin liittyvä asenne luontoon ja sitten käytetään sen mukaan tehtyä tulkintaa luonnosta perustelemaan ihmisiin kohdistuvia asenteita.

Usein suokukkojen sukupuolten moninaisuus sivuutetaan kokonaan, kuten Korkeasaaren eläintarhan nettisivuilla. Englanninkielisessä mediassa asia esitetään hieman moniulotteisemmin kuin suomalaisessa: eri fenotyyppien esimerkiksi sanotaan olevan omia sukupuoliaan (gender), vaikka kuitenkin puhutaan erilaisista koiraista ja yhdenlaisista naaraista.12 New Scientist jopa mainitsee otsikossaan, että suokukoilla on neljä eri sukupuolta (sex), mutta kuitenkin artikkelissaan puhuu erilaisista koiraista ja yhdenlaisista naaraista.13 Nature ei mainitse lintujen olevan eri sukupuolta mutta esittelee niille käyttökelpoiset sukupuolineutraalit nimet independent, satellite ja faeder.14 Vain naaraiksi määritellyille linnuille ei ole annettu nimitystä. Ehkä se voisi olla butch, niiden maanläheisen höyhenasun mukaan. Englanninkielisen median innokkuus määritellä erilaiset suokukot omiksi sukupuolikseen saattaa toisaalta olla vain huomiohakuisuutta. Toislajisten eläinten sukupuolista puhuminen ihmisen perspektiivistä on haastavaa, koska eläinten käsitystä itsestään ei voi tietää.


Lisääntyminen ei ole elämän tarkoitus


Suokukkojen tunnistetuilla fenotyypeillä on kaikilla erilaiset sosiaaliset ja seksuaaliset roolit, joten koen aiheelliseksi kyseenalaistaa niiden määrittelyn binäärisesti koiraiksi ja naaraiksi. Suokukkojen ulkoasut ovat soidinaikaan hyvin moninaisia, joten jako neljään fenotyyppiin saattaa myös olla varsin karkea. Ne kaikki näyttävät erilaisilta keskenään. YouTubessa on suomalaisen ”aloittelevan lintumiehen” video, jossa hän vitsaillen kuvailee onneaan, kun on löytänyt satoja erilaisia lintuja, sekä pettymystään, kun ne kaikki osoittautuvat suokukoiksi.15 Geneettinen jakso, joka saa aikaan fenotyyppien moninaisuuden, esiintyy myös tutkijoiden naaraiksi määrittelemissä linnuissa, joten on mahdollista, että vähemmän huomiota herättäviä geneettisesti määräytyviä sukupuolieroja on enemmänkin.

Sukupuolen kaksijakoisuus perustuu siihen, että sukusoluja on kahdenlaisia. Suokukkojen fenotyyppien nimeäminen omiksi sukupuolikseen horjuttaisi tätä käsitystä. Miksi sukusolut sitten ovat niin keskeisessä asemassa?

Ainakin populaarissa biologiakäsityksessä vaikuttaa olevan taustaoletuksena Nooan arkki -mallinen käsitys evoluutiosta eri sukupuolta olevien yksilöiden välillä lisäännyttäessä tapahtuvana geenien välittämisenä.16 Lisääntyminen nähdään usein elämän tarkoituksena, ja lisääntymisen tarkoituksena nähdään geenien siirtäminen seuraavalle sukupolvelle. ”Lisääntykää ja täyttäkää maa” on yleistetty koskemaan myös muiden lajien oletettua tarkoitusta. Asioiden merkitystä ei voida kuitenkaan selittää saman asian lisäämisellä. Lisää merkityksettömyyttä ei lisää merkityksellisyyttä.

Evoluutiolla ja elämällä ei ole määränpäätä tai syytä. Yksilöille ei voida olettaa käsitystä lajista kokonaisuutena tai geeniensä siirtymisestä seuraavalle sukupolvelle. Olennot pyrkivät kohti nautintoa ja samalla edistävät omaa elossapysymistään ja usein myös lisääntymistään.

Entä jos suokukot kokoontuvat soitimelle, koska se tuntuu niistä hyvältä ja oikealta? Ehkä ne nauttivat siihen liittyvästä pelistä ja leikistä. Ne tanssivat, tappelevat ja panevat ristiin rastiin koko touko-kesäkuun. Siinä sivussa joidenkin lintujen kantamat munasolut hedelmöittyvät useiden eri yksilöiden siittiöistä, ja munasolujen kantajat munivat neljä munaa.


Sukusoluihin liitetyt sukupuolioletukset


Eläinten homoseksuaalista käytöstä ei juurikaan käsitellä luontomediassa. Olen katsonut Avaraa luontoa lapsesta asti, eli noin 30 vuotta, enkä muista siinä koskaan mainitun edes yksittäistapauksista, saati sitä, että homoseksi on verrattain tavallista toislajisten eläinten parissa. Asiaan perehtyessäni olen muualla törmännyt myös siihen, että kun eläinten homoseksistä kerrotaan, sen sanotaan tapahtuvan vahingossa.

Valkohäntäpeuroista yli 10% on intersukupuolisia, samoin merkittävä osa sinisorsista. Heteroseksuaalisuus maailmankuvan perustana edellyttää kahta toisistaan eroavaa sukupuolta, joten tällaiset asiat sivuutetaan poikkeamina tai ne jätetään kokonaan huomioimatta. Tai palataksemme ihmisten pariin: maailma yritetään väkivalloin saada vastaamaan siitä tehtyjä tulkintoja steriloimalla transihmiset ja leikkaamalla intersukupuolisten lasten genitaalit vastaamaan cisnormia.

Seksuaalisen lisääntymisen asettaminen keskiöön heijastaa enemmän ihmisen tarkoitusperiä kuin todellisuutta. Seksuaalisen lisääntymisen asettaminen keskiöön asettaa sukusolut ja niiden yhteensaattamisen keskiöön. Sukusoluihin liitetyt sukupuolioletukset asettavat cissukupuolisuuden keskiöön. Nämä yhdessä asettavat cissukupuolisten olentojen heteroseksuaalisen lisääntymisen keskiöön, jolloin kaikki muu määrittyy poikkeukseksi ja vahingoksi.


Lisääntyminen informaation välittämisenä,
informaation välittäminen lisääntymisenä


Lajien välistä rajaa ei pystytä tarkalleen määrittämään, joten lajin säilyminen lisääntymisen motivoijana näyttäytyy ongelmallisena oletuksena.17 Esimerkiksi ihmisen geeniperimässä on vaihtelevia määriä neandertalinihmisen geenejä. Susien ja koirien välillä geenejä on liikkunut molempiin suuntiin. Lisääntyminen ei johda lajin säilymiseen vaan ennen pitkää lajin katoamiseen, koska se muuttuu joksikin muuksi. Evoluutio on informaation liikettä. Geenit ovat olentojen muotoja määrittävää informaatiota. Informaation välittäminen, muokkaaminen ja tuottaminen voidaan nähdä lisääntymiselle analogisena toimintona.

Uuden elämän syntymisessä ja kehityksessä suvullinen lisääntyminen on vain yksi mahdollisuus monista. Geenejä liikkuu myös lajien välillä. Esimerkiksi virukset voivat vaikuttaa kantajansa geeniperimään. Ihmiskehossa olevasta DNA:sta vain osa on ihmisen DNA:ta. Suurin osa kuuluu kehossa toimiville välttämättömille mikro-organismeille.18

Mitä tapahtuu, jos tietynlaisilta sukusoluilta poistetaan arvolatautuneet oletukset niiden kantajan muista ominaisuuksista? Lähtevätkö binääriset käsitykset sukupuolesta purkautumaan? Kun ihmisten lisääntyminen ei enää keinohedelmöityksen ja transsukupuolisuuden paremman ymmärtämisen myötä liity ainoastaan heteroseksiin, menettää heteroseksi kulttuurisen erityisasemansa.19

Transnaiset ja cisnaiset voivat saada lapsia keskenään omilla sukusoluillaan, samoin transmiehet ja cismiehet, sekä monet muunsukupuoliset eri kokoonpanoissa. Ihmisen sukupuoli ei määrity sukusolujen perusteella. Miksi heteroseksuaalisuuden hegemonian suojeleminen hinnalla millä hyvänsä sitten on joillekin niin tärkeää? Helpoin selitys löytyy siitä, että ydinperhemalli tarvitsee sitä, ja kapitalismi tarvitsee ydinperhemallia.

Suokukot ovat Suomessa uhanalaisia. Niiden kanta on vähentynyt 97% 1950-luvulta sopivien pesintäpaikkojen vähennyttyä tehomaatalouden myötä. Kumpi loppuu ensin: kapitalismi vai suokukot?


Essee Luonto ei ole hetero – Ajatuksia suokukoista, sukupuolesta ja seksuaalisuudesta julkaistiin alunperin niin & näin filosofisessa aikakauslehdessä 1/21.


Viitteet & kirjallisuus

  1. Antti Halkka, Ikivanhat turnajaiset, Suomen Luonto 3/2020, 25. 
  2. Queer-ekologia” viittaa monialaiseen ajattelusuuntaukseen, joka pyrkii eri tavoilla kyseenalaistamaan vallitsevia cisheteronormatiivisia (ks. leipäteksti myöhemmin) käsityksiä luonnosta, sukupuolesta, seksuaalisuudesta, biologiasta ja evoluutiosta. Se ammentaa mm. queer-teoriasta, feministisestä tieteen filosofiasta, ympäristöliikkeistä, queer-maantieteestä ja -historiasta, sekä evoluutiobiologiasta. ks. esim. Catriona Sandilands, Queer Ecology, teoksessa Keywords for Environmental Studies, New York University Press 2016 Verkossa: https://keywords.nyupress.org/environmental-studies/essay/queer-ecology/
  3. Transfeminismi on moninainen liike, joka asettaa transsukupuolisuuteen liittyvät kysymykset feministisen ajattelun keskiöön.
  4. Tässä kirjoituksessa sana “luonto” esiintyy sen yleistajuisessa merkityksessä. Luonnon nimeäminen luonnoksi mahdollisesti edesauttaa dualistista luonto-kulttuuri -jaottelua, mutta asia on liian laaja tässä tekstissä käsiteltäväksi.
  5. Halkka 2020.
  6. Ooan Roughgarden, Evolution’s Rainbow: Diversity, Gender and Sexuality in Nature and People, University of California Press, Berkeley 2004, 32. 
  7. Halkka 2020.
  8. Halkka 2020.
  9. Earth Touch News Network 24.4.2014: In the world of ruffs, a male bird that's sneaky … and well endowed Verkossa: www.earthtouchnews.com/natural-world/animal-behaviour/in-the-world-of-ruffs-a-male-bird-thats-sneaky-and-well-endowed/
  10. Halkka 2020.
  11. Radio-Canada (CBC.ca) 18.11.2015 Ruff sex: Scientists identify genetic sequence of a bird with four genders. Verkossa: www.cbc.ca/radio/asithappens/as-it-happens-wednesday-edition-1.3324559/ruff-sex-scientists-identify-genetic-sequence-of-a-bird-with-four-genders-1.3324708 
  12. Radio-Canada 18.11.2015.
  13. New Scientist 16.11.2015. Ruff bird orgies have four 'sexes' thanks to a supergene flip Verkossa: www.newscientist.com/article/dn28493-ruff-bird-orgies-have-four-sexes-thanks-to-a-supergene-flip/#ixzz6jpJkumie
  14. Nature 16.11.2015. ’Supergene’ determines wading birds’ sex strategy Verkossa: www.nature.com/news/supergene-determines-wading-birds-sex-strategy-1.18802
  15. Suokukkojen tie pohjoiseen osa 1 & 2 Käyttäjältä ”Tyrvään lintu”. Verkossa: www.youtube.com/watch?v=H-LrPkPbAqo
  16. Malin Ah-King, Queer Nature. Towards a non-normative view on biological diversity, Teoksessa Body Claims, Uppsala Universitet 2018, 223. 
  17. Ladelle McWorther, Enemy of the Species.  Teoksessa Queer Ecologies, Indiana University Press, Bloomington 2010 s.81. ks. myös Ah-King 2018 ja Morton 2010. 
  18. Ks. esim. Lynn Margulis, Symbiotic Planet. A New Look at Evolution, Basic Books, New York 1998.
  19. Lee Edelman, No Future. Queer Theory and the Death Drive, Duke University Press, Durham 2004, 64.