Vuoden 2024 Poliittisen valokuvan festivaalin teemana on diagnoosi. Alun perin diagnoosi on tarkoittanut päätöstä tai tuomiota. Sanatarkasti se viittaa jonkun asian perinpohjaiseen tuntemiseen. Diagnoosi-sanaa käytetään usein adjektiivina – kertomaan millaisia ihmiset ovat – tai substantiivina – kertomaan, millainen minä olen –, vaikka todellisuudessa diagnoosi on verbi eli jonkin asian tekemistä.

Diagnoosi on prosessi, jossa yhteiskunta valitsee linssin, jonka läpi ihmisiä tarkastellaan. ”Diagnoosilla on valtavasti valtaa. Se voi tarjota meille pääsyn elintärkeään lääketieteelliseen teknologiaan tai häpäistä meidät; se voi ohjata kohti lievitystä tai saada meidät lukkojen taakse. Diagnoosi avaa ovia ja paiskaa ne kiinni”, kirjailija ja aktivisti Eli Clare on sanonut.

Myös tässä näyttelyssä diagnoosi on erityinen linssi, jonka avulla pohditaan erilaisia kehon ja mielen tiloja silloin, kun ne hankaavat vallitsevan yhteiskunnan oletusten kanssa. Diagnosoinnin kulttuuri saa ihmiset etsimään ratkaisua ongelmiin heistä itsestään. Se ohjaa katseita pois yhteiskunnan rakenteista, joihin ongelmat ovat usein sidoksissa.

Käsittelemme siis diagnoosia paljon laajemmin kuin vain lääketieteellisten oireiden tarkasteluna ja tarkennamme katseen yhteiskuntaan ja sen tarvitsemaan diagnoosiin. Vaikka yksilöiden kehot olisivat ristiriidassa yhteiskunnan odotusten kanssa, liittyessään yhteen kollektiiviseksi voimaksi ne voivat muuttaa yhteiskuntaa.

Diagnoosi on myös ennustus tulevaisuudesta. Se ennakoi sitä, miten kehomme kenties muuttuvat ajan mittaan – miten minä ja minun kaltaiseni pärjäävät tulevaisuudessa? – ja se voi antaa meille myös välähdyksen siitä millaisiin arvoihin yhteiskuntamme tulevaisuudessa perustuu. Diagnoosi voi olla tapa luoda järjestystä kehojen ja maailman kaaokseen, kenties myös kauneuteen.

Valokuvaajat ja taiteilijat 

Laia Abril, Myriam Boulos, August Joensalo, Jan Kaila ja Phan Nguyen  

Näyttelyt

Diagnoosi
31.1.–5.5.2024

ManiQueer
31.1.–31.3.2024

festivaaliohjelma

31.1.2024 klo 17.30–19
Artist talk: Laia Abril

30.1.2024 klo 18–20
Festivaalin avajaiset!

15.2.2024 klo 10:15–17
Seminaari: Artists and Curators working together: How and with whom?

28.2.2024 klo 18–19
Artist talk: Phan Nguyen
︎︎︎ Suomen valokuvataiteen museo / Englanniksi. Seuraa tarkempia tapahtuma tietoja museon tapahtumakalenterista ja sosiaalisesta mediasta

20.3.2024 at 17:30–19
Keskustelu: Taide & Aktivismi
︎︎︎ Suomen valokuvataiteen museo / Suomeksi. Seuraa tarkempia tapahtuma tietoja museon tapahtumakalenterista ja sosiaalisesta mediasta

27.3.2024 
Phan Nguyenin performanssi
︎︎︎ Seuraa tarkempia tapahtuma tietoja museon tapahtumakalenterista ja sosiaalisesta mediasta

24.4.2024 klo 17:30–19
TALK: Diagnosis & Society
︎︎︎ Suomen valokuvataiteen museo / Englanniksi. Seuraa tarkempia tapahtuma tietoja museon tapahtumakalenterista ja sosiaalisesta mediasta

Joukkohysteriasta-teoksessa Laia Abril käsittelee joukkopsykoosiin liittyviä sairauksia naisten vastarinnan muotona. Joukkohysteriaksi kutsutun ilmiön uskotaan johtuvan traumaattisista tapahtumista. Tyypillisesti se vaikuttaa tiiviissä yhteisöissä, jotka ovat kovan stressin tai paineen alaisena. Äkilliset oireet - kuten pyörtyminen, nykiminen, jatkuva nauru tai transsin kaltaiset tilat – koetaan kollektiivisesti ilman tunnettua fysiologista syytä ja ne voivat jatkua kuukausia.

Laia Abril osoittaa arkistoaineistojen avulla, että kyseessä on sekä ajallisesti että maantieteellisesti laaja ilmiö. Abril tutkii kolmea erityistä tapausta Meksikosta, Kambodžasta ja Yhdysvalloista. Hän tuo näkyviin näiden sairauskohtausten yhteiskunnallisia yhteyksiä. Videoinstallaatiossaan Abril osoittaa, että joukkohysteria voi olla kollektiivinen vastarinnan muoto, jolla reagoida sortoon. Hän näyttää, mikä voima kollektiivisella kivulla ja sukupolvelta toiselle siirtyvillä traumoilla voi olla.

Joukkohysteriasta-teoksessa Abril tutkii sairauskohtausten dynamiikkaa feministisestä näkökulmasta. Hän osoittaa, mitkä tekijät edesauttavat epidemioiden leviämistä ja miksi ne vaikuttavat niin voimakkaasti erityisesti nuoriin naisiin. Hänen tutkimukseen perustuva lähestymistapansa nivoo yhteen psykologian, antropologian, lääketieteen historian sekä naisten oikeudet. Sen sijaan että naisia jälleen kerran syytettäisiin vaivoista, joille ei löydy lääketieteellistä selitystä, Abril siirtää huomion yhteiskunnallisen ja poliittisen sorron vaikutusten tutkimiseen.

Katso Laia Abrilin haastattelu (englanniksi):

Se mikä on meidän -sarja (What’s Ours) on Myriam Boulosin päiväkirjamainen muotokuva Libanonin pääkaupungista Beirutista sekä kaupunkina että vallankumouksen keskellä elävänä yhteiskuntana. Libanonin mielenosoitukset alkoivat vuonna 2019 reaktiona hallituksen korruptioon ja säästötoimiin ja huipentuivat elokuussa 2020 Beirutin tuhoisan satamaräjähdyksen myötä.

Poliittinen korruptio ajaa ihmisten arjen jatkuvaan epävarmuuteen, kuin ulkoapäin määritetty diagnoosi ilman parannuskeinoa. Boulosin kuvat kertovat kuitenkin siitä, miten lannistumattomia ihmiset ja kehot voivat olla, erityisesti silloin, kun ne yhdessä nousevat vastustamaan sortavia rakenteita.

Boulos kuvaa ystäviään ja perhettään. Hän sanoo valokuvaamisen olevan hänelle välttämätön tapa sulkea myllerryksessä kuohuva maailma ulkopuolelle ja keskittyä jaettuun hetkeen rakkaiden kanssa. Samalla Boulous kuvaa ihmiskehojen kohtaamista poliittisen epävakauden keskellä; kehot tulevat yhteen vastustaakseen epävakautta kollektiivisesti, sekä jakaakseen läheisyyttä epävakauden ympäröimänäkin. Boulos esittää kehot yhtä lailla voimakkaina kuin haavoittuvina, valottaen arjen monimuotoisuutta yksilöitä laiminlyövän valtion alaisuudessa. Elämä jatkuu sortavista rakenteista huolimatta ja paljastaa, miten korruptoitunut systeemi itsessään kaipaisi parannusta.

Näyttelyn kuvat ovat vuosilta 2013–2023. Aperture julkaisi What’s Ours -kokonaisuuden kirjana (2023).

Katso Myriam Boulosin haastattelu (englanniksi):

August Joensalon teos käsittelee transihmisten oikeuksia. Muunsukupuolisuus ja transsukupuolisuus määritellään Suomen laissa edelleen “identiteetin häiriöiksi”. Trans- ja muunsukupuoliset henkilöt, jotka tarvitsevat sukupuolen korjaamisprosessissaan terveydenhoidon palveluita, kuten leikkaus- ja hormonihoitoa, joutuvat läpikäymään monivuotisen psykiatrisen tutkimusprosessin. Hoitoa voi saada vasta, kun psykiatri on diagnosoinut henkilöllä olevan “sukupuoli-identiteetin häiriön”.

Transpoli, eli Sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikka toimii Suomessa sukupuolta vahvistavien hoitojen portinvartijana. Trans- ja muunsukupuolisuus määritellään Transpolilla dysforian, eli kehoristiriidan kautta. Polia on kritisoitu henkisesti väkivaltaisista tutkimusmetodeista, tiedon puutteista, mielivaltaisista päätöksistä sekä vuosia kestävistä jonoista, jotka rikkovat Suomen hoitotakuulakia. 

Monivuotisessa tutkimusprosessissa, joka pohjaa kymmeniin haastatteluihin ja testeihin, transihmiset joutuvat todistamaan lääkäreille, hoitajille ja psykologeille olevansa transsukupuolisia. Saadakseen tarvitsemansa diagnoosin he ovat pakotettuja keskustelemaan hoitohenkilökunnan kanssa muun muassa seksielämästään, sukuelimistään ja mahdollisista traumoistaan. Oikeat vastaukset vievät prosessia eteenpäin ja väärät saattavat laittaa sen vuosien tauolle, tai jopa keskeyttää sen kokonaan. 

Nykyinen translaki loukkaa transihmisten oikeuksia, eikä tämä muutu, ennen kuin transihmiset saavat päättää itse omista kehoistaan.

F64.8 - Muu sukupuoli-identiteetin häiriö on August Joensalon 15-minuuttinen videoteos, joka käsittelee omakohtaisesti Suomen transterveydenhuoltoa. Taiteilija on kolme vuotta kestäneen tutkimusprosessin aikana saavuttanut diagnoosin, jonka jälkeen hänellä on ollut mahdollisuus saada hormonihoitoa. Mastektomiaa, eli rintakehän maskulinisaatiota hän joutuu odottamaan vielä ainakin puolitoista vuotta.

Teoksessa nähdään kaksi erilaista suhtautumis- ja puhetapaa transsukupuolisuudesta: taiteilijan käymät keskustelut transpolin työntekijän ja hänen kumppaninsa kanssa. Keskustelut asettavat rinnakkain portinvartijana toimivan systeemin väkivaltaisuuden sekä transyhteisöjen sisäisen solidaarisuuden ja rakkauden. 

Katso August Joensalon haastattelu (suomeksi):