Poliittisen valokuvan festivaali on käynnistänyt valokuvaajien ja taiteilijoiden mentoriohjelman. Ohjelman tarkoituksena on tukea tekijöitä pitkäkestoisissa tutkimuksellisissa kuvausprojekteissa. Avoimen haun kautta saapuneista 32:sta korkeatasoisesta hakemuksesta ohjelmaan valittiin vuodeksi 2021 kolme kuvaajaa: Naser Bayat, Shia Conlon ja Noora Sandgren.
PVF haluaa kannustaa kuvaajia pitkäkestoiseen visuaaliseen tutkimukseen. Paneutuneet kuvaushankkeet vaativat valokuvaajilta paljon sekä aineellisia että henkisiä resursseja. Usein myös ammatillisen palautteen puute ja käytännön resurssien rajallisuus ovat haasteita itsenäisesti työskenteleville kuvaajille. Sen vuoksi PVF haluaa tarjota pitkäkestoisten hankkeiden parissa työskenteleville valokuvaajille ammatillista tukea ja käytännön resursseja.
Mentoriohjelma tukee projekteja ja valokuvaajia yksilöllisesti, kunkin tarpeen mukaan. Ohjelmaan valitut kuvaajat saavat vuoden aikana alan ammattilaisten palautetta ja tukea aiheen syventämiseen, työn jäsentämiseen, kuvallisen muodon löytämiseen ja kuvamateriaalin editointiin. Sen lisäksi valittuja hankkeita tuetaan työskentelyapurahalla.
Mentoriohjelma on itsenäinen osa Poliittisen valokuvan festivaalin toimintaa ja se toteutetaan Patricia Seppälän säätiön tuella.
Naser Bayat
“WHAT YOU KNOW IS, YOU HAVE TO CONTINUE, YOU HAVE TO HAVE HOPE, AND HOPE SHOULD BE THE LAST TO DIE.”
[suom. “Tiedät, että on jatkettava, on pidettävä yllä toivoa – toivo olkoon se, joka kuolee vasta viimeisenä.”]
Naser Bayat on Suomessa asuva valokuvaaja, jonka juuret ovat Afganistanissa ja Iranissa. Hänelle valokuvaus on tapa tutkia ympäröivää maailmaa ja itseä, mutta myös kokemus elossa olemisesta ja tapa nähdä rationaalisen mielen taakse. Valokuvaus opetti Bayatin ottamaan vastaan uusia kokemuksia ja tunteita, kohtaamaan vaikeuksia, sekä etsimään vastauksia ja ilmaisemaan niitä valokuvan avulla. Katukuvaus on hänelle ennen kaikkea kieli, jolla puhua ihmisten kanssa. Se on myös keino näyttää ihmisille sellaista, mitä he eivät itse huomaa tai johon he eivät kiinnitä huomiota uppoutuessaan jokapäiväisiin rutiineihinsa.
Hope as Home -kuvausprojekti tutkii toivon merkitystä nuorille afgaaneille Suomessa ja Afganistanissa. Käynnissä olevat neuvottelut Yhdysvaltojen, Afganistanin ja Talebanin välillä ovat tärkeä ja historiallinen hetki Afganistanin tulevaisuudelle, sen kansalaisille ja nuorelle sukupolvelle. Neuvottelut voivat muuttaa nykyistä tilannetta huonommaksi tai olla alku ihmisten toivomalle valoisemmalle tulevaisuudelle. Bayat haluaa kuulla nuorten mielipiteitä ja tuntemuksia neuvotteluista. Projekti alkaa Suomesta nuorten afganistanilaisten turvapaikanhakijoiden parissa ja jatkuu myöhemmin Afganistanissa – kuinka siellä nuoret kokevat tilanteen? Projektin kautta Bayat toivoo antavansa äänen kotimaansa nuorille. Valokuvilla on mahdollista visualisoida nuorten ajatukset ja tunteet, ja kertoa siten maailmalle käynnissä olevasta tilanteesta.
“WE ARE IN URGENT NEED OF NEW, MEANINGFUL STORIES THAT GIVE US BACK OUR AGENCY.”
[suom. “Tarvitsemme kiireellisesti uusia, merkityksellisiä tarinoita, jotka antavat toimijuutemme takaisin.”]
Shia Conlon on irlantilaissyntyinen, Helsingissä asuva taiteilija, joka käyttää taiteensa välineenä elokuvaa, valokuvaa ja kirjoittamista. Conlon selvittää taiteessaan tapoja, joilla marginalisoituneet ja traumatisoituneet ihmiset voivat ottaa omat tarinansa haltuun arvioimalla menneisyyttään uudelleen. Conlon on kiinnostunut vallan läsnäolosta sosiaalisissa rakenteissa, kuten sukupuolten, seksuaalisuuden, uskontojen yhteiskuntaluokkien, perheyksiköiden ja valtioiden määrittelyissä. Miten nämä rakenteet vaikuttavat ihmisiin, jotka yrittävät elää ja selviytyä niissä? Hän tarkastelee teoksissaan sitä, miten valta voidaan saada takaisin käyttämällä “todistamisen” tekoja: Puhumalla ääneen vaikenemisen sijaan ja katsomalla aktiivisesti kohti, eikä kääntämällä katsetta pois.
Sites of Dreaming -hanke dokumentoi transsukupuolisten hormonihoitoa Suomessa. Pitkäkestoinen dokumentaarinen hanke seuraa transsukupuolisia ihmisiä, joista osa käy läpi DIY (eli "tee-se-itse") hormonikorvaushoitoa ja osa kuuluu Suomen terveydenhuollon piiriin.
Projekti on valokuvien ja tekstin yhdistelmä, joka kulminoituu lopulta Zine-lehden muotoon. Teksti sisältää henkilökohtaisen esseen Conlonin omasta sukupuolenkorjausprosessista, kuvattujen henkilöiden haastatteluita sekä yleistietoa transkokemuksesta Suomessa. Zine-lehti toimii informatiivisena sukelluksena hormonaalisen hoidon prosessiin. Se toimii myös oppaana transsukupuolisille henkilöille: miten ja mistä saada tukea omaan siirtymävaiheeseen.
“MONIMUOTOISUUTTA KUHISEVAN METSÄN SEASSA MINUUS ON SAANUT KASVAA. JATKUMME TOINEN TOISISTAMME JA TOISAALTA VIERAS ASUTTAA MEITÄ MITÄ SUURIMMASSA MÄÄRIN.”
Noora Sandgren on monialainen kuvataiteilija, joka työskentelee valokuvan, installaation, tekstien ja tapahtumallisten elementtien kanssa. Taiteessaan hän on tutkinut erilaisten materiaalisuuksien välisiä suhteita, ainesten kiertoa ja elävyyttä, hitautta. Työskentely on paikkasensitiivistä ja tapahtuu usein kotipuutarhassa. Sandgrenia kiinnostavat valokuvaan liittyvät eleet, erilaiset esittämistavat ja kameraton valokuva lempeänä anarkiana. Teokset ovat kuvajälkiä, joissa yhdistyy kuvaajan ja monen muun kuvaa rakentavan kanssaolo.
Projekti Metsänaapurikäsittelee kuvaajan yhteiseloa lähimetsänsä, Helsingin Keskuspuiston, kanssa. Sandgren on seurannut useiden vuosikymmenten aikana metsän laidoille leviäviä rakennushankkeita, painetta tiivistämiskehitykseen. Hän on havainnoinut, miten metsää nakerretaan vähä vähältä. Miten käsitellä moninaista elämää kuhisevien metsien ja niiden kanssa yhdessä elämisen menetystä? Projekti avaa näkymiä niihin monilajisiin suhteiden rihmastoihin ja ajallisiin tiivistymiin, jotka ihminen kykenee hetkessä rikkomaan. Projekti tuo esiin lähiluonnon erilaiset oliot, joiden kanssa ihmisenkin arkielo tapahtuu. Tuttu lähimetsä vilisee katveissa piilevää tuntematonta - miten kuulla ja nähdä sitä herkemmin? Sandgrenin työskentelyssä korostuu kokemuksellinen aistitieto. Hän pohtii työskentelyssään valokuvan ei-inhimillistä olemusta, sekä sen “villiyttämisen” mahdollisuuksia. Sandgrenin ja metsän olevaisten yhteiset kuvajäljet pyrkivät laajentamaan valokuvan pysäytyskeskeistä ja selkeärajaista olemusta.
Poliittisen valokuvan festivaali järjesti Uutelan ulkoalueella syanotypiatyöpajan 9.11.2021. Työpajan ohjasi kuvataiteilija Anne Roininen.
Osallistujat pääsivät myös seuraamaan Roinisen teosta Puu kaatui, jossa kokonainen puu valotettiin syanotypiatekniikalla. Puu nostetiin valotettavan kankaan päälle ja annetaan olla auringon UV-valon alla muutaman tunnin ajan. Lisäksi osallistujat saivat tehdä paperille omia syanotypioitaan käyttämällä ympäröivän luonnon materiaaleja, kuten lehtiä, oksia, käpyjä.
Festivaali haluaa kiittää yhteistyökumppaniaan Helsingin kaupunkia puun valotuksen ja työpajan tukemisesta.
onko luontokuva totta?
#Keskustelutilaisuus
Miksi luontoa on tarve katsoa kameran läpi? Näyttävätkö luontokuvat oikean kuvan luonnosta? Mitä on oikea luonto tai oikea luontokokemus? Mitä luontokuvat tekevät ihmisten luontosuhteelle?
Poliittisen valokuvan festivaalin keskustelutilaisuudessa valokuvaajat Ritva Kovalainen, Antti Haataja ja Juha Suonpää keskustelivat festivaalin taiteellisen johtajan Anna-Kaisa Rastenbergerin kanssa siitä, miksi ja miten luontoa valokuvataan nykyään ja mikä on luontokuvauksen tulevaisuus. Keskustelu käytiin 1.12.2021 Suomen valokuvataiteen museolla ja sen tallenne on katsottavissa festivaalin YouTube-kanavalla.