Vuoden 2015 festivaalin näyttelyjen teemana oli ”Kolmanteen polveen”. Näyttelyjen valokuvasarjat tarkastelivat mm. naisten, lasten ja seksuaalivähemmistöjen asemaa sukupolven tai sukupolvien ketjun käsitteen näkökulmasta. Kolmanteen polveen -näyttelyn kuvasarjat toivat esille kulttuurisia, yhteiskunnallisia ja sosiaalisia käytäntöjä, jotka joko periytyvät sukupolvelta toiselle tai jotka seuraava sukupolvi radikaalisti kyseenalaistaa.

Valokuvaajat 

Sara Hornig, Meeri Koutaniemi, Tuomas Linna, David Magnusson, Alex Masi, Tatiana Vinogradova ja X

Näyttelyt 

Suomen valokuvataiteen museo: Kolmanteen polveen
Galleria Kontupiste: Kolmanteen polveen
Galleria Gammari: Oasis

Poimintoja festivaaliohjelmasta

- Valokuvaajien puheenvuorot. Kolmanteen polveen -näyttelyn valokuvaajat esittelivät työtään kevään aikana.
- Voiko valokuvalla vaikuttaa? Keskustelemassa Elina Heikka, Meeri Koutaniemi,Harri Pälviranta, Anna-Kaisa Rastenberger, Perttu Saksa, Sanni Seppo, ja Hanna Weselius
- Voiko taiteella vaikuttaa? keskustelemassa Risto Isomäki, Susanna Kuparinen, Jani Leinonen, Anna-Kaisa Rastenberger ja Sanni Seppo
- Vanajan vankilan naisvankien kanssa toteutetut työpajat, Norpas festivaalin naisten valokuvaustyöpaja ja Algerian pakolaisleirin ammattikoulun naisten valokuvatyöpaja

Suomessa joka viikko 20 000-25 000 ihmistä seisoo leipäjonossa. Yli 90% heistä ei tulisi toimeen ilman ruoka-apua. 50%:lla kävijöistä jää pakollisten menojen jälkeen kuukaudessa käyttörahaa 100e tai vähemmän. 1990-luvun laman aikaan aloitettu ilmaisen ruuan jakaminen eli niin kutsuttu leipäjonotoiminta oli tarkoitettu tilapäiseksi. Siitä on kuitenkin muodostunut pysyvä ilmiö. Aluksi suurin osa jonossa olleista ihmisistä oli yksineläviä, syrjäytyneitä miehiä. Nykyään joukossa on nuori perheenäitejä, opiskelijoita, maahanmuuttajia, vanhuksia, jopa työssäkäyviä. Kaikki kassit on kuvattu Myllypuron leipäjonossa Helsingissä.

www.sarahornig.com

Meeri Koutaniemi (s. 1987) on suomalainen valokuvaaja, joka toivoo, että hänen valokuvansa saisivat katsojan reagoimaan. Hän on viime vuosina kuvannut vapautuneita lapsiorjia Nepalissa, tšetšenialaisia turvapaikanhakijoita, meksikolaisia hiv-positiivisia ja ympärileikattuja afrikkalaistyttöjä.

Koutaniemen tavoitteena on vähentää syrjintää, poliittista sortoa ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Koutaniemi uskoo, että valokuvien avulla katsoja herkistyy toiselle ihmiselle ja toiselle kulttuurille ja – parhaimmillaan – haluaa myös itse vaikuttaa asioihin.

Koutaniemen valokuvia on palkittu usein. Suomen lehtikuvaajat ry:n järjestämässä Vuoden lehtikuvat -kilpailussa Koutaniemi on ollut voittoisa monissa sarjoissa vuosina 2013 ja 2014. Kuvajournalismin Visa pour l’image -festivaalilla Perpignanissa, Ranskassa Koutaniemi voitti 2014 päivälehtisarjan kuvasarjalla kahden maasai-heimoon kuuluvan tytön ympärileikkauksesta. Koutaniemi on sanonut, että hänen valokuvansa eivät kerro kaikkea: ”Valokuva on kysymys”.

Miksi 14-vuotias tyttö kantaa käsilaukussaan pistoolia?

Tuomas Linnan Huoli –teos käsittelee suomalaista lastensuojelua. Linna on dokumentoinut esineitä, jotka lapsilta takavarikoitu arviointi- ja vastaanottoyksiköissä, koska ne olisivat voineet aiheuttaa haittaa lapselle. ”Kuvat esineistä ovat neutraalimpia, kuin kuvat ihmisistä. Ne herättävät kysymyksiä näkyvän takaisesta”, Linna kertoo.

Suomessa on 18 000 lasta, jotka on sijoitettu kodin ulkopuolelle. Arvioiden mukaan jopa puolet kiireellisistä sijoituksista johtuu vanhempien mielenterveyteen, päihteisiin ja väkivaltaan liittyvistä ongelmista. Linna toteuttaa valokuvasarjan yhteistyössä suomalaisten arviointi -ja vastaanottoyksiköiden kanssa.