Ruoka ei ole vain yksinkertainen perustarvike, jolla nälkä tyydytetään.

Vuoden 2017 Poliittisen valokuvan festivaali esittää kuvia, jotka nostavat esiin ruoan poliittisia, yhteiskunnallisia ja ekologisia ulottuvuuksia. Ruokateollisuuden ympäristövaikutukset, ilmastonmuutos ja toisaalta nälkä, siirtolaisuus ja sodat kytkeytyvät yhteen. Ruoan tuotannon ja kulutuksen ilmastovaikutukset ovat maailmanlaajuisesti suunnilleen yhtä suuret kuin asumisen ja liikenteen. Samalla kun suuri osa maailman väestöstä kärsii aliravitsemuksesta, arviolta kolmasosa maailmassa tuotetusta ruoasta päätyy roskiin.

Ruoan äärellä pohdimme myös yksilön vapautta suhteessa yhteiskuntaan. Voimmeko vaikuttaa omilla valinnoillamme vai onko päätökset tehty jo ennen kuin meille tarjotaan mahdollisuutta valita? Ruoka-aineiden tuottamiseen liittyvien rakenteiden ja vaikutusten jäljittäminen on usein miltei mahdoton tehtävä. Taistelu tiedosta, sen hallinnasta ja levityksestä on aikamme suuria kysymyksiä. Eettiset kysymykset ruoasta toimivat linkkeinä yksilön valintojen ja maailmanpoliittisten rakenteiden välillä. Ruoan nimissä tehdään valintoja siitä, miten planeetallamme saa elää ja kenen elämä on arvokkaampi kuin toisen.

Ruoan tarjoaminen on kuitenkin myös osoitus huolenpidosta, vieraanvaraisuudesta ja rakkaudesta. Suupala on poliittinen teko.

Valokuvaajat

Asunción Molinos Gordo, Filippo Zambon, Freya Najade, Henk Wildschut, Jo-Anne McArthur, Jošt Franko, Kukka Ranta, Laura Cuch, Pablo Ernesto Piovano, Paula Humberg, Tim Franco, to kosie, Yann Mingard, Animalia, Greenpeace, Oikeutta eläimille, ruokateemaisten YouTube-videoiden sarja (koonnut Jaakko Keso +  työryhmä)

Kouluyhteistyö: Helsingin kuvataidelukio

Näyttelyt

Suomen valokuvataiteen museo: Ruoka 
Stoa kulttuurikeskus: Spriritual Flavours & Non-Egyptian Restaurant
Virka-galleria: Ruokahävikki 

Poimintoja festivaaliohjelmasta 

- Post-Food -avajaisseminaari. Mukana Ruoka-näyttelyn valokuvaajat
- Elokuvaillat kulttuurikeskus Stoassa: Cowspiracy, Just Eat It, Säilöttyjä Unelmia
- Musiikkiesitys: Enne Purovaara: Näyttelyääniä / Sounds at an Exhibition
- Voiko taiteella vaikuttaa? -keskusteluilta, mukana Jo-Anne McArthur, Filippo Zambon ja Kukka Ranta, Kristo Muurimaa sekä Veikka Lahtinen.
- Valokuvaajien puheenvuorot, Ruoka-näyttelyn valokuvaajat esittelivät työtään kevään aikana.
- Lukudraamaesitys: Nälänhätä. Näytelmä Marie Kajava, ohjaus Henri Tuulasjärvi, esiintyjät Joanna Haartti, Laura Halonen, Ella Lahdenmäki, Joonas Snellman
- Ruokakulttuurin muutos – Miten se tapahtuu? -keskusteluilta. Keskustelemassa Helena Kahiluoto, Mai Kivelä, Kimmo Tiilikainen, Markus Vinnari, Marcus Walsh

HUNGER – A MAN-MADE OBJECT / NÄLKÄ – IHMISEN TEKEMÄ

Millaiset lainalaisuudet hallitsevat maailman ruoantuotantoa ja elintarvikekauppaa? Kenellä on valta päättää, mitä ruoka maksaa ja mitä siitä jää viljelijän käteen?

Asunción Molinos Gordon teoskokonaisuus Hunger – A Man-made Object (2014) on valokuvista ja esineistä koostuva installaatio. Molinos Gordo tuo teoksessa esiin maailmankaupan ilmiöitä, kuten viljan hintakeinottelun, pienviljelijöiden velkaantumisen ja vallan kasautumisen monikansallisille suuryrityksille.

Kipeimmin maatalouden ongelmat iskevät kehitysmaiden pieniin ja keskisuuriin tuottajiin, joilla ei ole turvanaan yhteiskunnan tukijärjestelmiä ja joilla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia neuvotella itselleen edullisempaa asemaa harvojen suuryritysten hallitsemilla vilja-, siemen- ja lannoitemarkkinoilla.

Molinos Gordo korostaa, ettei uhattuna ole pelkästään pienviljelijöiden toimeentulo, vaan myös heidän edustamansa kulttuurit ja yhteisöt. Heillä on hallussaan perinteitä, tietotaitoa ja osaamista, joka uhkaa kadota elintarviketuotannon keskittyessä yhä suurempiin yksiköihin.

RUOKA

Epäegyptiläinen ravintola

Asunción Molinos Gordo muutti kairolaisen galleriatilan ravintolaksi kuukauden ajaksi vuonna 2012. Ravintola tarjosi yhteisölle välineen kriittiseen analyysiin, ja auttoi ymmärtämään syitä, jotka ovat johtaneet Egyptissä ruoan saatavuuden ja laadun heikkenemiseen.

Ensimmäisellä viikolla tarjoiltiin annoksia parhaista egyptiläisistä raaka-aineista, jotka eivät normaalioloissa olleet paikallisten saatavilla. Toisella viikolla ravintolan otti haltuun neljä paikallista naista, joiden budjetti vastasi alueella asuvien perheiden keskimääräisiä ruokakuluja.

Kolmannella viikolla Molinos Gordo jalkautui ravintolan ympäristöön löytääkseen lähikortteleissa viljeltyä ruokaa. Löydöt olivat syömäkelvottomia. Viimeisellä viikolla hän kaivautui ravintolan takapihalle yhdessä arkeologien kanssa löytääkseen merkkejä ajasta, jolloin alue oli viljelykäytössä.

Egyptissä harjoitettu maatalouspolitiikka on johtanut siihen, että vientiin tuotetaan korkealaatuisia kasviksia, mutta useimmilla paikallisilla on varaa vain halvimpiin, ravintoarvoiltaan köyhiin tuontielintarvikkeisiin.

Asunción Molinos Gordo (s.1979) on espanjalainen taiteilija, joka asuu Espanjassa ja Egyptissä.

︎ Asunción Molinos Gordon

Filippo Zambon sarja Into the bin on ensimmäinen osa hanketta, joka kuvaa jätteen yhteiskunnalle ja ympäristölle aiheuttamia vaikutuksia. Hankkeen tavoitteena on paljastaa ja arvostella tietyn yhteiskunnan osan kulutussuuntautunutta asennetta ja kaupallisten markkinoiden mielenlaatua, joissa ainoaksi saavutukseksi katsotaan voiton tuottaminen.

Hankkeen ensimmäinen osa kertoo elintarvikejätteestä. Valokuvissa esitellään ruokakauppojen roskisten sisältöä. Kuvissa elintarvikejäte nähdään kauniina asetelmana, joka on esteettisesti ristiriidassa sen käytännön kanssa, jonka mukaan vanhentuneet tai miltei vanhentuneet tuotteet tulee hävittää välittömästi.

Suurin osa ruokakauppojen pois heitetystä ruoasta on yhä täysin syömäkelpoista. Edes kaupan työntekijät eivät saa viedä ruokaa mukanaan kotiin.

Suomessa tarpeellisten asioiden roskiksesta kaivamisesta (dyykkauksesta) on tullut erittäin suosittu tapa, jota harjoittavat taustaltaan hyvin erilaiset ihmiset. Ennen dyykkausta harjoittivat vain opiskelijat ja työttömät, mutta nyt se on alkanut kiinnostaa myös ihmisiä, joiden ei tarvitse tehdä sitä rahaa säästääkseen. Dyykkauksesta on tullut monille aktivismin muoto, jonka avulla voi taistella kulutussuuntautuneen markkinajärjestelmän ytimenä olevaa materialistista elämäntapaa vastaan.

Kuvat on otettu talvella 2014–2015 Helsingin eri ruokakauppojen roskiksista.

︎ Filippo Zambon 

RUOKA

Strawberries in Winter / Talvimansikat

Maanviljelys ja maaseutumaisema ovat muuttuneet viimeisen 40 vuoden aikana enemmän kuin edellisten 400 vuoden aikana. Freya Najaden kuvasarja Talvimansikat (2011−2013) vie kasvihuoneisiin, joissa kasvatetaan yhä runsaampia satoja paikasta ja vuodenajasta riippumatta.

Kuluttajat ovat oppineet vaatimaan tuotteilta edullisuutta, tasalaatuisuutta ja jatkuvaa saatavuutta ympäri vuoden. Uusien teknologisten ratkaisujen avulla maanviljelijät pystyvät tuottamaan runsaampia satoja ja kasvattamaan vihanneksia suljetuissa tiloissa vailla luonnonvaloa tai ulkoilmaa.

Vuoden- ja vuorokaudenajat lakkaavat olemasta, ja ihminen päättää hedelmien ja vihannesten muodon, värin ja maun. Kuluttajat ovat harvoin tietoisia siitä, miten nykyaikainen tehoviljely toimii ja miltä se näyttää, vaikka jokainen on osallinen ruokateollisuuden muutoksiin. Najade halusi projektinsa avulla ymmärtää, miten maanviljelys vastaa kaupan ja kuluttajien kasvaviin tarpeisiin.

Misfits / Sopeutumattomat

Nykyään hedelmien ja vihannesten on täytettävä kauppojen asettamat tietyt esteettiset standardit, jotta ne pääsevät myyntiin. Ohjeissa lukee tarkasti, millainen jokaisen lajikkeen on oltava kooltaan, muodoltaan ja väriltään.

Misfits – Sopeutumattomat -sarjaa varten kuvasin hedelmiä ja vihanneksia, jotka eivät täyttäneet vaatimuksia, joten ne päätyivät roskiin, mehuksi tai keitoksi. Hedelmät ja vihannekset hylättiin jälkien, muodon tai värin takia, jotka eivät vaikuta makuun millään tavalla. Viljelijöille maksetaan näistä tuotteista noin viisi prosenttia siitä hinnasta, jonka he saavat kaupan vaatimukset täyttävistä tuotteista.

Freya Najade (s. 1977) on saksalaissyntyinen valokuvaaja, joka työskentelee Lontoossa.

︎ Freya Najaden